Sydämen sopusointu

David Servan-Schreiber käsittelee kirjassaan Anna mielesi toipua - Eroon stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta ilman lääkkeitä ja psykoanalyysia erilaisia "luonnonmukaisia" tapoja hoitaa masennusta. Koko kakkua ei voi haukata yhtenä suupalana, joten aloitan sydämen sopusoinnusta.

Sydämen sopusoinnulla Servan-Schreiber tarkoittaa sydämen sykkeen normaalia, harmonista vaihtelua. Liian tasainen, kellomaisen tarkasti nakuttava syke on itse asiassa usein ennusmerkki lähestyvästä kuolemasta - normaalia siis on, että sykkeemme vaihtelee tasaisesti. Stressaantuneilla ja ahdistuneilla ihmisillä sykkeen vaihtelu ei ole harmonista vaan sekasortoista.

Harmoninen sykkeen vaihtelu on yhteydessä parasympaattiseen hermostoon - autonomisen (eli tahdosta riippumattoman) hermoston "jarruttavaan" ja tyynnyttävään osaan. Tämä puolestaan vaikuttaa suoraan myös tunneaivoihimme, aivojemme sisempään ja alkukantaisempaan osaan, joka on moniltaosin kognitioidemme ja kielen tavoittamattomissa. Juuri sydämen ja tunneaivojen harmoninen yhteys on avain paitsi sydämemme myös mielemme terveyteen.

Näin siis perustelee Servan-Schreiber. Toisella kertaa on ehkä tarpeen tarkastella vielä tarkemmin näitä perusteita ja ylipäätään käsitystä tunneaivoista. Nyt kuitenkin haluan antaa nämä erittäin yksinkertaisilta kuulostavat ohjeet sydämen harmonian edistämiseksi. Kuulostaa liiankin helpolta ollakseen totta, mutta siksi tämä ohje onkin kokeilemisen arvoinen. Eikä aiheuta minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Harjoituksen voi toistaa kerran pari päivässä ja päättää kokeilla sitä vaikkapa kuukauden ajan... Katsotaan mitä tapahtuu :)

Tässä ohje:

"Ensimmäisellä kerralla on aluksi irrottauduttava ulkomaailmasta ja suostuttava jättämään kaikki muu muutamaksi minuutiksi. On suostuttava siihen, että huolet voivat odottaa hetkisen, sen verran, että sydän ja aivot löytävät jälleen tasapainon, yhteyden toisiinsa.

Tasapainon löytämisessä onnistut parhaiten, jos vedät aluksi kaksi kertaa hitaasti ja syvään henkeä. Se stimuloi heti parasympaattista hermostoa ja saa fysiologisen "jarrun" toimimaan. Jotta teho olisi mahdollisimman suuri, keskitä kaikki huomio hengitykseen aina uloshengityksen loppuun saakka ja pidä muutaman sekunnin tauko ennen kuin seuraava sisäänhengitys tulee kuin itsestään. Itse asiassa sinun on annettava mielesi seurata uloshengitystä aina siihen pisteeseen saakka jolloin se muuttuu luonnollisesti jonkinlaiseksi pehmeydeksi ja keveydeksi.

Itämaiset mietiskelytekniikat kehottavat jatkamaan näitä hengitysharjoituksia mahdollisimman pitkään ja pitämään mieli tyhjänä. Mutta jotta saisit sydämensykkeesi mahdollisimman suureen sopusointuun, sinun on kymmenen tai viidentoista sekunnin jälkeen keskitettävä tietoisesti mielesi sydämen seutuville. Tässä toisessa vaiheessa voit yksinkertaisesti kuvitella hengittäväsi sydämelläsi (tai rintakehän keskiosalla, ellet vielä tunnista suoraan sydäntäsi). Jatka koko ajan hidasta ja syvää hengitystä (mutta luonnollisesti, pakottamatta). Sinun on hahmotettava - suorastaan tunnettava - jokainen sisäänhengitys ja jokainen uloshengitys, joka kulkee tuon niin tärkeän ruumiinosan läpi. Kuvittele, että sisäänhengitys tuo sille happea, jota se niin suuresti tarvitsee, ja että uloshengityksen avulla se vapautuu kaikista niistä kuona-aineista, joita se ei enää tarvitse. Kuvittele sisäänhengityksen ja uloshengityksen hitaita ja pehmeitä liikkeitä, jotka antavat sydämesi kylpeä puhtaassa, kirkastavassa ja tyynnyttävässä ilmassa. Suo sen nauttia siitä lahjasta, jonka sille annat. Voit kuvitella sydämesi pikkulapseksi pienessä haaleassa kylvyssä, jossa se kelluu ja temmeltää mielensä mukaan, omaan tahtiinsa, ilman pakkoa ja rajoitteita. Sen enempää kuin rakastamaltasi leikkivältä lapselta, sinä et pyydä siltä muuta, kuin että se on oma itsensä, omassa luonnollisessa elementissään, ja vain katselet, kuinka se nauttuu omalla tavallaan, ja annat sille jatkuvasti lisää pehmeää lauhkeaa ilmaa.

Kolmannessa vaiheessa sinun on yhdistettävä itsesi siihen lämmön ja laajenemisen tunteeseen, joka kehittyy rinnassasi, myötäiltävä sitä ja rohkaistava sitä ajatuksella ja hengityksellä. Aluksi se on usein heikko ja ilmenee vain vaimeasti. Vuosien emotionaalisen laiminlyönnin jälkeen sydän voi olla kuin pitkään horroksissa ollut eläin, joka näkee kevään ensimmäiset auringonsäteet. Turtana ja epävarmana se avaan ensin toisen silmänsä ja sitten toisen, eikä uskalla vielä herätä kokonaan ennen kuin on varma, ettei lauha ilma ole vain hetken oikku. Tehokas keino sen rohkaisemiseksi on antaa kiitollisuudentunteen vallata rintansa. Sydän on erityisen herkkä kiitollisuudelle ja jokaiselle rakkauden tunteelle, kohdistuipa se sitten elävään olentoon, asiaan tai vaikkapa hyvänsuovan maailmankaikkeuden käsitteeseen. Monille riittää, että ajattelee rakastamansa lapsen kasvoja tai lemmikkieläintään. Joillekin taas luonnonrauhan ajatteleminen suo sisäisen kiitollisuuden tunteen. Ja toisille se tulee muistellessa toiminnan tuomaa iloa, kuten laskettelun hurmaa, täydellistä golflyöntiä, purjehdusta kimmeltävällä merellä... Tämän harjoituksen aikana saa usein huomata hymyn kohoavan huulille, aivan kuin se olisi syntynyt rinnassa ja puhjennut kukkaan kasvoilla. Se on selvä merkki siitä, että sopusointu on saavutettu." (David Servan-Schreiber: Anna mielesi toipua - Eroon stressistä, ahdistuksesta ja masennuksesta ilman lääkkeitä ja psykoanalyysia, luvusta 4 Sydämen sopusointu)

Eli pähkinänkuoressa:
1. Hengitä pari kertaa syvään keskittyen
2. Hengitä sydämesi kautta
3. Tunne kuinka sydämesi lämpö laajenee itsessäsi
-> Jokaista vaihetta voi tehostaa erilaisten mielikuvaharjoitusten avulla.

Tsemppiä sydämen sopusoinnun löytämiseen!